Kennel Let's

 

Mejäkokeessa Juupajoella 1900-luvulla


Olin vaatinut koiraa tai kissaa suurinpiirtein siitä lähtien, kun opin puhumaan ja siten perheeseemme hankittiinkin pitkäkarvainen kääpiömäyräkoira Blennu (Blender)  kesällä 1982 minun täyttäessäni 3-vuotta. Ensimmäisen kultaisennoutajani Snoopyn (Golden Jelena Kaunotar) sain vuonna 1989. Kultaisennoutajan halusin sillä perusteella, että se oli mielestäni kaunein koira koirakirjassani. No, nyttemmin ovat koiranhankintaperusteeni hieman muuttuneet, mutta siitä kaikki alkoi.

Snoopy sai 4 pentua vuonna 1994, joista jätimme perheeseemme 2 urosta Donin (Adonisverusamor) ja Tumpelon (Amadeusadastra). Aktiivisempi koiraharrastukseni alkoikin sen jälkeen. Lähinnä Doni kanssa harrastimme ja harjoittelimme monia lajeja kohtuullisella menestyksellä.

 

Aloin myös touhuta kaikennäköistä Golden Ringissä ja olin mukana perustamassa Pääkaupunkiseudun Kultaisia vuonna 1997. Pääkaupunkiseudun kultaisten hallituksessa ja kouluttajana olin viisi vuotta, joista 2 viimeistä puheenjohtajana.

 

Golden Ringissä olen osallistunut lähinnä jalostus- ja NOME-puolen toimintaan. NOME-kokeiden vastaavan koetoimitsijan kortti minulla on ollut vuodesta 1998 ja koulutusohjaajakorttikin aika kauan, mutta on minulla koiranäytteilyiden kehäsihteerikorttikin, vaikka ne hommat ovatkin viime vuosina jääneet aika vähiin.

 

Kennelnimi "Let´s" minulla on ollut vuodesta 1997.

Olen aina ollut kiinnostunut jalostuksesta ja hankkinut siitä tietoa, vaikka kasvatus onkin ollut kovin vähäistä:) Kuuluin mm. kultaistennoutajien tavoiteohjelman  viimeksi tehneeseen työryhmään.

 

Ammatiltani olen eläinlääkäri. Olen myös opiskellyt kotieläinjalostusta Helsingin Yliopistolla pari vuotta.

Mielestäni on erittäin tarkeää säilyttää mahdollisimman laaja geenipooli rodussamme, muuten jalostus ei enää ole tulevaisuudessa mahdollista. Lisäksi kokonaisvaltainen terveys on tärkeää, ei pelkästään PEVISAan kuuluvat sairaudet. Tämän päivän kultaisetnoutajat karsivät keskimäärin varmasti paljon enemmän jatkuvista iho- tai korvatulehduksista ja allergioista kuin PEVISAan tällä hetkellä kuuluvista sairauksista. Toki PEVISAKIn on tärkeä ja sen vaatimukset on otettava huomioon. Jalostuksessa kaikenlaista liioittelua on syytä välttää niin ulkonäössä, luonteessa kuin mm. urosten jalostuskäytössäkin.

Luonne ja käyttöominaisuudet ovat tietenkin tärkeitä - ne tekevät kultaisestanoutajasta kultaisennoutajan. Kultaisennoutajan pitää olla mielestäni ystävällinen ja luotettava perhekoira, jolla kuitenkin riittää intoa ja kapasiteettia monenlaisiin harrastuksiin. Pitää siis muistaa, että kultainennoutaja on metsästyskoira, jota ei ole tarkoitettu pelkästään sohvan koristeeksi. Se tarvitsee johdonmukaisen peruskoulutuksen sekä toimintaa.

Ulkonäkökin on tärkeä rotuominaisuus, kultainennoutaja pitää pystyä tunnistamaan eikä sitä saa sekoittaa esim. setteriin, muttei myöskään pyreneittenmastiffiin. Rakenteen pitää olla terve, kauneus on kuitenkin katsojan silmissä.

 

Vilma