Älli

 

Adirondac Foxhole

K9Data

 

e. CDX SH Adirondac Foxfire

i. Can CD GMH Am CD MH Tidewaters Weekend Gladiator

kasvattaja: Carol Lantiegne, USA

s. 3.7.2006

 

 

Koska Ruskalle ei ikinä tullut toista pentuetta päädyimme hankkimaan Tuomolle harrastuskoiran USAsta. Taustalla minulla oli myöskin ajatus hankkia suvultaan erilainen koira muihin Suomessa oleviin metsästyslinjaisiin kultaisiin nähden. Geenipooli kun Suomen metsästyslinjaisissa kultaisissa ei ole kovin suuri. Amerikkaliset koirat kiinnostivat muutenkin, sillä oli kuullut niillä olevan sekä suuri työskentelymotivaatio, että jonkun verran kovuutta. Mikään kovin pehmeä koira ei Tuomolle sopisikaan. Sopiva kasvattaja löytyi, kun Woivalinin Anne oli tuonut koiran Samalta kasvattajalta vuonna 2005. Älli onkin Suomessa sukutaulultaan melko ainutlaatuinen.

 

Terveys:  

Pevisatutkimusten tulokset: silmät terveet, lonkat C/B, kyynärpäät 0/1

cPRA- geenitesti: terve

Älli on perusterve eikä sillä ole ollut mitään ongelmia. Hyvänä pidän myös sitä, että vaikka sukusiitosta on käytetty USAlaisessakin jalostuksessa melko huoletta, Ällin emä on aina tiinehtynyt hyvin ja saanut suuria pentueita eli 10-11 pentua. Valeraskaudet ovat kyllä vähän treenausta häirinneet, veikkei Ällillä maidoneritystä niitten aikana ole ollut.

 

 

Luonne:  

Älli on vauhdikas ja työskentelunhaluinen koira. Ällin koulutus on vasta alkutekijöissään. Älli suoritti noutajien taipumuskokeen syksyllä 2005 ja viime kesältä tuloksena on Nome ALO 3. Älli kestäisi harjoittelua "yli-innostumatta" enemmän kuin Nasu, mutta valitettavasti emme ole ehtineet harjoitella sen kanssa vielä kovin paljoa. Vakaan tuntuinen luonne ja hyvä hermorakenne ovatkin sen parhaita puolia. Älli on erittäin avoin, ystävällinen ja luotettava kaikkien ihmisten ja koirien kanssa. Älli ei kuitenkaan Nasun tavoin "vaadi" kaikkia ihmisiä rapsuttamaan itseään. Älli ei ole myöskääs (ainakaan vielä) osoittanut taipumuksia vinkumiseen.

Johtuneeko USAn kokeiden erilaisuudesta, en tiedä, mutta Älli kiinnostaa mielestäni hieman liikaa elävä riista. Se on myöskin aina ollut aika rohkea ja itsenäinen. Se näyttää aina metsälenkeillä metsästävän jotain. Käytännön metsältä Ällillä on vasta niukasti kokemusta, mutta siellä se näyttää toimivan ihan mukavasti. Varisten kanssa Ällillä on kuitenkin ollut ongelmia. Pentuna Älli on erittäin kiinnostunut kaikesta riistasta, joten päättelin, ettei sille tarvitse riistaa juuri näyttää. Pentuajan jälkeen kuitenkin huomasin, että Älli hieman arvottaa riistoja ja varikset ovat sille vähiten mieluisia. Harjoituksissa Älli on yleensä tuonut variksetkin ihan hyvin ja mielellään, mutta muutamassa kokeessa se on jättänut variksia hakematta, vaikka on ne löytänyt.

Älli on perusluonteeltaan kuitenkin kiltti ja miellyttämisenhaluakin siltä löytyy. Sen koulutus onnistuu parhaiten pehmeitä keinoja käyttäen.

 

 

Ulkomuoto:  

Älli on hieman Nasua isompi ja rakenteeltaan normaali. Se painaa noin 26kg. Väriltään Älli on erittäin tumma kulta.

Älli sai viime syksynä GR:n erikoisnäyttelystä laatuarvosanan KÄY EH.